Modernismin uranuurtajia ja oikeitakin säveltäjiä
Viime postauksen päätteeksi upposimme kansallisromantiikan syövereihin. Onneksi musiikin historiassa tiedetään olevan myös aikakausi, jolloin sävellettiin oikeaa musiikkia. Kyseessä on kansallisromantiikalle vastalauseena syntynyt impressionismi, aikakausi jolloin aistit sekoittuivat, soinnut laajenivat ja taiteilijat olivat taiteilijoita. Termiä alettiin käyttää 1880-luvulta lähtien, jolloin aikakauden teoksille oli tyypillistä muun muassa hetkellisyys, lyyrisyys ja staattisuus. Säveltäjät irtautuivat tonaalisista konventioista. Impressionismista puhuttaessa täytyy esille nostaa jopa juoppohulluissa blogisteissa positiivisuutta herättäviä piirteitä. Tyylisuunta ilmeni kuvataiteissa jättäen esimerkiksi yksityiskohdat ja puhtaan luonnon ja maiseman kuvaamisen toisarvoiseksi. Taitelijat sukelsivat syvänteeseen kuvaten hetkellisiä vaikutelmia. Myös jotkut 1800-luvun lopun klassisen musiikin säveltäjät alkoivat säveltää samoista lähtökohdista. Alkoi syntyä teoksia, jotka toimivat por...