Modernismin uranuurtajia ja oikeitakin säveltäjiä

Viime postauksen päätteeksi upposimme kansallisromantiikan syövereihin. Onneksi musiikin historiassa tiedetään olevan myös aikakausi, jolloin sävellettiin oikeaa musiikkia. Kyseessä on kansallisromantiikalle vastalauseena syntynyt impressionismi, aikakausi jolloin aistit sekoittuivat, soinnut laajenivat ja taiteilijat olivat taiteilijoita. Termiä alettiin käyttää 1880-luvulta lähtien, jolloin aikakauden teoksille oli tyypillistä muun muassa hetkellisyys, lyyrisyys ja staattisuus. Säveltäjät irtautuivat tonaalisista konventioista.

Impressionismista puhuttaessa täytyy esille nostaa jopa juoppohulluissa blogisteissa positiivisuutta herättäviä piirteitä. Tyylisuunta ilmeni kuvataiteissa jättäen esimerkiksi yksityiskohdat ja puhtaan luonnon ja maiseman kuvaamisen toisarvoiseksi. Taitelijat sukelsivat syvänteeseen kuvaten hetkellisiä vaikutelmia. Myös jotkut 1800-luvun lopun klassisen musiikin säveltäjät alkoivat säveltää samoista lähtökohdista. Alkoi syntyä teoksia, jotka toimivat porttihuumeena modernismiin. 

Aikakauden vaikuttavimpana säveltäjänä pidetään ranskalaista neroa Claude Debussytä, jota Telegraph luonnehti "pennittömäksi haravaksi, joka loi uuden musiikillisen maailman" [1]. Debussy aloitti wagneriaanisen tyylin parissa, mutta 1880-luvulla hän teki irtioton ja alkoi menestyä. Kuten kuka tahansa itseään arvostava taiteilija, Claude ei pitänyt lokeroitumisesta. Hän piti impressionismia "kuta kuinkin vähiten sopivimpana terminä" musiikilleen. Osasi hän kuitenkin arvostaa vertauksia muihin aikakauden impressionistisiin taiteilijoihin.

Aikakauden merkittävimpiä säveltäjiä oli Lili Boulanger - siis nainen. Tämä kuvaa naisten arvostuksen kasvua myös taiteilijapiireissä. Juoppohullut nostavat hattua tälle kehitykselle. Olikin jo korkea aika antaa arvostusta tasa-arvoisesti niille, joille se kuuluu: raskaan sarjan taitelijoille sukupuoleen katsomatta.

Igor kutsuu maata, ymmärtääkö kukaan?

Niinkuin oikeissa töissä oleva humanistisielu haikailee taiteilija-avustusten piiriin, haikailee oikeaa musiikkia kuuleva ja säveltävä taidetyöläinen modernismin suuntaan. Heitä ei kiinnosta yleisön mielipide, Clair de la lune on jo sävelletty kerran, kaikki hyvä musiikki on jo olemassa.

Undergroundklasaripiireissä tarvitaan kuitenkin aina seuraavaa fiksiä, ja modernistikartelli alkaa hallitsemaan eurooppalaista taidemusiikin maailmaa rautaisella otteella. Tavallisen säveltäjän elämää elävä Igor ”Walter White” Stravinsky ja hänen huumeasiantuntijansa Gustav ”Jesse Pinkman” Holst, tuottavat sitä kemiallisesti puhtainta kamaa, josta taideinstituutiot maksavat maltaita. Charles Ives kuuluisasti uhkasi Kuningatar Elizabethia sanoin: ”Modernismi tai henki”, kun tämä uhkasi lakkauttaa kartellin tukeman orkesterin. [2]

Mehän emme viihdekäyttäjinä tämmöistä kartellitoimintaa paheksu millään tavalla, onhan se sentään yksi elämäntapamme edellytyksistä. Atonaalisuus, polytonaalinen tekstuuri, klusterit, mikrointervallit, oopium ja LSD. Kaikkien tavoitteena nostaa ihmiskunta uudelle tietoisuuden tasolle (kollektiivinen ilon kokeminen [0] ). Jos konserttisalissa olisi ollut suvaittavaa harrastaa naturalismia ja vapaata seksiä olisi kokemus ollut kuin Woodstock ilman alamäkeen valuvaa ulostejokea.

Holstin mielestä planeetat olivat siistejä. Ballantines -pulloa mukanaan kantanut Igor Stravinsky huhujen mukaan huudahti, “My God, so much I like to drink Scotch that sometimes I think my name is Igor Stra-whisky!” [3] Taiteilijoiden ottama inspiraatio on modernisteilla selvästi edeltäjiään vähemmän tekotaiteellista, ja myös kunnioitettavampaa.

Musiikillinen shitpostailu on omiaan nostamaan mielipidettäni modernisteista. Musiikkianalyytikkojen yritykset saada Varesen tai Stravinskyn 4D-kimble taipumaan strategiapeliksi ovat hyvä lähde naurunhekotuksille. Itsekin harrastan harmonista inventiota ja käytän kahta tritonussuhteista kolmisointua baletissa koska tahdon saada teoreetikoilta ihmetteleviä katseita. ”Kuinka se tekee sen?!”, kysyvät he haltioituneina. Igor hymyilee kuin luumuhilloa syönyt pikkulapsi.

Päivän Stravinskyfakta: Kuuluisa hihphop-sample ’orchestra hit’ on alun perin Igorin teoksesta Tulilintu.

DISCLAIMER: Jos ystäväsi tai sukulaisesi alkaa houria näin niin etsi hänelle apua, hän ei sitä enää itse osaa hakea.

Lähteet:
0. Luentodiat
1. https://www.telegraph.co.uk/music/classical-music/claude-debussy-penniless-rake-created-new-musical-world/
2. Kuningatar Elizabeth on vielä elossa.
3. https://blog.primephonic.com/composers-and-the-demon-drink