Joka päivä harhaudumme kauemmas Jumalasta

Voiko tietokone tuntea tuskaa tai juopua? Entä saada koronaviirusta? Ei. Tietokone edustaa jotakin yli-inhimillistä. Jumala loi ihmisen kuvakseen ja ihminen loi tietokoneen jumalan kuvaksi. Paradoksaalisesta kamasutrasta syntynyt äpärälapsi ei voi luonnolleen mitään. Se on tuomittu olemaan täydellinen virhe. Piikki ihmisen lihassa ja veressä.

On sanomattakin selvää, että koneiden soittama musiikki on kauneudesta kaukana. Se toistuu kerta toisensa jälkeen samanlaisena, ilman humaania elementtiä. Kaiutin on standardi, äänitiedosto tai -nauha toistuu samana. Tämän kaltaista antimusiikkia säveltävät insinöörit ja luonnontieteilijät. He näkevät ihmisen virheenä maailmassa, kaiken tuhoavana luonnonvoimana. Heidän tapauksessaan kyse on itseään toteuttavasta ennustuksesta, sillä juuri he ovat niitä, jotka pyrkivät demystifioimaan luonnon salaisuudet ja rakentamaan systemaattisen ekologisen tuhon koneita. He pyrkivät luomaan Jumalan, kun Jumala on jo luotu.

Elektronisen musiikin säveltäjän ei tarvitse ottaa huomioon ihmistä väliaineena. He voivat säveltää musiikkia ja ääniä, joita ihminen ei voi tuottaa. Samalla he myös usein ohittavat ihmisen yleisönä, ja säveltävät omille teknologian oppikirjoilleen ja ihanteilleen. Yleinen argumentti koneellisuutta vastaan on se, että säveltäjät käyttävät orgaanista tai orgaanisen kaltaista ääntä tuottaakseen uusia teoksia. Kautta historian ihminen on kuvannut demoneita ja hirviöitä humanoideina. Ihmisen kaltainen, mutta ei kuitenkaan ihminen on kauhistuttavin asia mitä saattaa koskaan kohdata.

Fullmetal Alchemistissa kuolleen Äidin uudelleen henkiin herättäminen ei mennyt ihan nappiin ja lopputulos on kauhistuttava. 

Myös suomessa on sekaannuttu tietokoneisiin, jotka eittämättä sopivat tämän kylmän maan kylmään sielunmaisemaan. Tätä harhauskoisuutta levitettiin Sibelius-akatemiassa asti jo 70-luvun lopulla, ja Jannen haudan yllä Ainolassa multa onkin joka kevät aina kylvämiselle kuohkeaa. Pinnaltansa varsin ateistinen Suomi on kuitenkin sielultansa harras, joten Kone ei ole ainakaan toistaiseksi päässyt juurtumaan routaan. 

Onneksi kaikki inhimillisyys ei kuitenkaan jäänyt teknologisen pöhinän jyräämäksi, vaan elektronisen musiikin rinnalla kehiteltiin uusia tapoja säveltää musiikkia akustisilla soittimilla. Toisaalta voi kyseenalaistaa, kuinka inhimillistä esimerkiksi Ranskassa 1970-luvulla kehitetyn sävellystekniikan pohjalle syntynyt spektrimusiikki on. Spektrianalyysi, Fourier-synteesi ja matemaattiset mallit kuulostavat viihdekäyttäjien näkökulmasta hieman turhan tieteelliseltä lähestymistavalta.

Samaan välittömyyden ja sekavuuden tieteellisen mallintamisen sudenkuoppaan putoaa myös stokastinen musiikki. Näennäisesti musiikki saattaa kuulostaa avantgardistiselta taidehörhöilyltä, mutta kun musiikin kehittäjä Iannis Xenakis tunnetaan myös insinöörinä ja matemaatikkona, herää kysymyksiä. Kuinka paljon tällainen matemaattinen kikkailu tapahtuu aidon ja selittämättömän sekavuuden kokemisen ja ilmentämisen kustannuksella? Kerrottakoon Xenakisin taustoista sen verran, että vaikka hän ei ollut sarjallisuuden ystävä, ei hän myöskään arvostanut John Cagen sattumanvaraista tyyliä. Näin ollen hän päätyi tekemään välimallin musiikkia. Hänen osaltaan musiikillisten esikuvien ja oppi-isien listassa ovat myös arkkitehti LeCorbusier sekä teoreettinen fyysikko Einstein. Taiteilijoista ei sen sijaan ollut mainintaa.

Onneksi Suomessa kuitenkin osattiin: paikalliset taiteililjat, kuten Saarikallio, Rydman, Donner ja Salmenhaara osasivat arvostaa postmodernismin ja pluralismin aiemmista blogeista tuttuja hienouksia. Suomalaiset modernistit ymmärsivät, että taidetta voi tehdä esimerkiksi pianoja potkimalla tai olutpulloja särkemällä. Toivottavasti pullojen sisältö oli sitä ennen kuitenkin asianmukaisesti hyödynnetty.

DISCLAIMER: Pari edellistä postausta on kirjoitettu selvinpäin, eivätkä ne edusta blogin virallista linjaa.

Kuva: https://static.tvtropes.org/pmwiki/pub/images/trisha_transmutation.png