Posts

Modernisti varasti autostereoni (taas!)

1900-luvun edetessä myös modernistit alkoivat putkinäöstänsä huolimatta huomata, että todellisella taiteella ei saa rahaa. Sekakäyttäjä tarvitsee rahaa! Populaarimusiikki oli 1960-luvulla saavuttanut sen pisteen, missä todellisen taiteen kuluttaminen oli jäänyt hipstereiden ja asialleen vannoutuneiden ”nörttien” kapeille treenaamattomille harteille, ja se jos mikä on huonoa mainosta. Oli keksittävä jotain. Kävi niin kuin huumeriippuvaiselle käy, ja alettiin epätoivoissaan tekoihin, joista ei ole ylpeä. Addikti alkaa varastamaan vanhempien arvoesineitä, ja autostereoita. Perimään ystäviltä palveluksia takaisin velkoina. Säveltäjä loi tuotteen. Tieteilijät havaitsivat, että kun säveltäjän aivokemiaa muokkaavia aineita käytettiin kohtuullisemmin, pysyi säveltäjän luovuus yhäkin korkealla tasolla, mutta sekavuus väheni koehenkilöissä suuresti. Havaittiin että kohtuukäyttö lisäsi syntyvän musiikin esteettistä arvoa, samalla vähentäen tunteellista sisältöä. Estetiikan ja markkinoinnin ...

Joka päivä harhaudumme kauemmas Jumalasta

Image
Voiko tietokone tuntea tuskaa tai juopua? Entä saada koronaviirusta? Ei. Tietokone edustaa jotakin yli-inhimillistä. Jumala loi ihmisen kuvakseen ja ihminen loi tietokoneen jumalan kuvaksi. Paradoksaalisesta kamasutrasta syntynyt äpärälapsi ei voi luonnolleen mitään. Se on tuomittu olemaan täydellinen virhe. Piikki ihmisen lihassa ja veressä. On sanomattakin selvää, että koneiden soittama musiikki on kauneudesta kaukana. Se toistuu kerta toisensa jälkeen samanlaisena, ilman humaania elementtiä. Kaiutin on standardi, äänitiedosto tai -nauha toistuu samana. Tämän kaltaista antimusiikkia säveltävät insinöörit ja luonnontieteilijät. He näkevät ihmisen virheenä maailmassa, kaiken tuhoavana luonnonvoimana. Heidän tapauksessaan kyse on itseään toteuttavasta ennustuksesta, sillä juuri he ovat niitä, jotka pyrkivät demystifioimaan luonnon salaisuudet ja rakentamaan systemaattisen ekologisen tuhon koneita. He pyrkivät luomaan Jumalan, kun Jumala on jo luotu. Elektronisen musiikin sävelt...

Joitakin asioita pitää ottaa myös vakavasti

Image
Eksperimentalismin valonkantajilla on vielä tänäkin päivänä vahva utopian aura nimensä ympärillä. Utopiaa tai ei, postmodernismiin siirryttäessä eksperimentalistit onnistuivat myös konkreettisesti toimimaan boksin ulkopuolella. He onnistuivat tekemään taidetta ilman jäykkiä sääntöjä tai vanhojen pappojen ympärille rakennettua henkilökulttia. Taiteen muutos tapahtui kuin krapula-aamun jälkeinen uusi nousu: tiukan itsetutkiskelun ja syvänteen kautta entistä miellyttävämpää pöhnää kohti. Säännöistä haluttiin vapautua, ja eri taidemuotoja alettiin yhdistellä ennennäkemättömällä tavalla. Erityisesti 1960-luvulla tajuntaa laajennettiin myös musiikissa uusilla poikkitaiteellisilla ratkaisuilla. Auktoriteetteja haastettiin, eikä aikaisemmille vuosikymmenille tyypillisiä yhtenäisiä tyylisuuntia muodostunut. Postmodernin käsite vakiintui taiteessa 1970-luvulla, mutta sen juuret ulottuvat siitä pari vuosikymmentä taaksepäin. Noihin aikoihin muuttuivat sekä saundimaailma että tekstuuri: musiik...

Avant gardening

Image
Toisen maailmansodan päätyttyä modernismi pääsi vihdoin kukoistamaan Euroopassa. Natsien harjoittamien musiikillisten kieltolakien jälkeen koitti vapaampi aika, ja taiteilijat pääsivät jälleen taiteilemaan mielensä mukaan. Monet merkittävät säveltäjät hakivatkin inspiraationsa aikaisemmin rappiotaiteeksi leimatusta tyylistä, ja taiteen vapaus vietiin äärimmilleen. Vuonna 1946 toimintansa aloittaneesta Darmstadtin kesäkoulusta muodostui ajan merkittävä avantgardistisen toiminnan keskus, jossa merkittävät säveltäjät kuten Stockhausen, Boulez, Nono ja Messiaen pääsivät jakamaan ideoitaan. Myös musiikin jakelu vapautui ja helpottui teknologisen kehityksen seurauksena. Vaikka juoppohulluina emme ole teknologisen pöhinän suurimpia ystäviä, viihdekäytön helpottumisen ja vapautumisen vannoutuneina puolestapuhujina olemme velkaa tällaisen kehityksen mahdollistamille atonaalisille tripeille kotisohvalta käsin. Kehityksen myötä yhtenäistä estetiikkaa ei enää 1960-luvulta eteenpäin ole löydettäv...

Totalitaristi vain alkoholin suhteen

Image
Ensimmäinen maailmansota oli ohi, mutta Euroopan rähinäkänni ei. Tequila maistui ja nakkikioskin jono häilyi välttämättömänä realiteetin valona putken päässä. Niin Saksa, kuin Neuvostoliittokaan ei tulisi katsomaan etuilua läpi sormien. Päihtymyksestä huolimatta, ei aivan kaikki ollut vielä yhdentekevää. Tykkitulen arvista alkoi kaikkien yllätykseksi kasvamaan pieniä modernismin kukkia, jotka oli sinne ennen sotaa kylvetty. Hennot kasvit huojuivat epävarmoissa tuulissa satuttamatta ketään, toiveikkaana tulevaisuudesta. Meidän antagonistimme, niin kuin kunnon pahikset konsanaan, eivät olleet aina pahoja, vaan kääntyivät pimeyden puoleen hitaasti. Modernismi murskattiin rautasaappaan alle, niin kuin nuori jättää sähkökitaransa kaappiin pölyttymään. Tämä sähkökitara muuttuu pettymyksen perikuvaksi, muistutukseksi kyvyttömyydestä ja kaapin oven raosta tihkuu syyllisyyttä, juuri kun pitäisi nukkua. Kaikki se hyvä mitä kitara edusti unohtuu, kun sokeasti tahtoo perustella päätöstänsä,...

Tintti Bipolaarimeridiaanilla

Image
Junat, rautatiet, autot ja urheilu. Asioita, jotka eivät kuulu tähän blogiin.  Silti ne pitää mainita. Ne olivat erään 1. maailmansodan jälkeisen kuuluisan ranskalaisen säveltäjän, Honeggerin mielenkiinnon kohteita.  Mekaanista, tylsää, terveellistä ja asiallista...  Aika kaukana juoppohulluuden syvänteestä. Kaukana elämäntyylistä, joka synnyttää todellista taidetta.  Taiteesta, joka on sekavaa kuin ajatuksenjuoksu. Sota jyräsi Euroopan: infrastruktuuri mureni yhtä nopeasti kuin usko teknologiseen ja tieteelliseen kehitykseen. Miksi sitten musiikki muuttui teollisuustyöksi ja mekaniikaksi? Käytännöllisyys otti taiteesta niskalenkin ja heitti musiikin siltaan. Alettiin puhua käyttömusiikista. Eikä se ole sellaista musiikkia, jota me juoppohullut viihdekäytämme. Se on musiikkia, jolta haluaisimme sulkea korvamme, koska se häiritsee syvällistä ajatuksenjuoksuamme. Wienin 2. koulukunta jatkoi toimintaansa Itävallassa. Koulukunnan musiikki kehittyi kohti...

Ekspressionisti varasti autostereoni!

Image
Ennen 1. maailmansotaa Schönberg joutui aisankannattajaksi. Siitä oli romantiikka kaukana. Hän reagoi puhtaan rationaalisesti, syöksyen kolmentoista vuoden vitutuskierteeseen. Jos hänellä ei saanut olla hauskaa, ei ollut muillakaan lupaa nauttia olostaan. Kanssasäveltäjät, muusikot sekä yleisö tunsivat tämän luissaan. Tässä oli todellinen taiteilija. Ekspressionismi on kuin unihalvausdemoni joka atonaalisuudellaan herättää pakokauhua useimmissa ja rationaalisuudellaan myös vakuuttaa olevansa täyttä totta. Minä, kuin sininen Schönberg väsynein silmin tuijottamassa tätä demonia, odottaen että joko uni tai kärsimys, jota elämäksikin kutsutaan, loppuisi pian. Arnold Schönbergin omakuva.  Ekspressionismi on myös systemaattista punkia. Kapinaa yleistä järjestystä vastaan, käyttäen itse järjestystä aseenaan. Kapinallisuus huomattiin jo tyylisuunnan syntyaikoina, kun ekspressionismia nimiteltiin esimerkiksi bolsevikkimusiikiksi. Ainoa vallankumous mihin ekspressionismi oikeast...