Avant gardening

Toisen maailmansodan päätyttyä modernismi pääsi vihdoin kukoistamaan Euroopassa. Natsien harjoittamien musiikillisten kieltolakien jälkeen koitti vapaampi aika, ja taiteilijat pääsivät jälleen taiteilemaan mielensä mukaan. Monet merkittävät säveltäjät hakivatkin inspiraationsa aikaisemmin rappiotaiteeksi leimatusta tyylistä, ja taiteen vapaus vietiin äärimmilleen. Vuonna 1946 toimintansa aloittaneesta Darmstadtin kesäkoulusta muodostui ajan merkittävä avantgardistisen toiminnan keskus, jossa merkittävät säveltäjät kuten Stockhausen, Boulez, Nono ja Messiaen pääsivät jakamaan ideoitaan.

Myös musiikin jakelu vapautui ja helpottui teknologisen kehityksen seurauksena. Vaikka juoppohulluina emme ole teknologisen pöhinän suurimpia ystäviä, viihdekäytön helpottumisen ja vapautumisen vannoutuneina puolestapuhujina olemme velkaa tällaisen kehityksen mahdollistamille atonaalisille tripeille kotisohvalta käsin. Kehityksen myötä yhtenäistä estetiikkaa ei enää 1960-luvulta eteenpäin ole löydettävissä.

Musiikillisesti merkittävää oli sarjallisuuden vieminen äärimmilleen. Nyt sävellysprosessi oli jo läpensä matemaattinen, ja koski sävelten lisäksi myös esimerkiksi rytmiä ja sointiväriä. Näin matemaattinen lähtökohta taiteelliseen vapauteen pyrkiessä kuulostaa paradoksaaliselta. Kyllähän sillä sopivan sekavaan lopputulokseen pääsee, kuten liimaa nuuhkimalla, mutta juoppohulluina suosittelemme helpommin lähestyttäviä päihteitä - kuten konjakkia.

Paroni Karl Heinz von Stockhausenin kummalliset matkat ja retket maalla ja merellä

Tarinamme alkaa vuonna 1946 Darmstadtissa jossa kanssamusiikkitieteilijä Wolfgang Steinecke perusti kesäkoulun. Tämä ei ollut mikä tahansa kesäkoulu, vaan uusi alku saksalaiselle musiikille kolmannen valtakunnan jälkeen. Kesäkoulu oli maailman napa, mitä avant-gardistiseen musiikkiin tuli. Tämä napa veti rautaisia taiteilijoita puoleensa niin kuin sähkömagneetti konsanaan, ja Darmstadtista löysi itsensä myös avant-garde -paroni Stockhausen.

Paroni oli melkoinen tarinaniskijä ja sävelsikin melkoisista seikkailuista inspiroituneena. Kerrotaan että häntä oli nuorempana purrut radioaktiivinen pariisilainen avant-gardisti (Boulez), ja hänelle oli kehittynyt supervoimia. Toisen tarinan mukaan hän oli alieni ja kotoisin Siriuksen tähtijärjestemästä. [1] Supervoimien alkuperästä voidaan kiistellä mutta yksi asia on selvää. Hän ei tarvinnut alkoholia sekoiluun, vaan pystyi selväpäisenäkin toimimaan irrationaalisesti ja ilman itsekritiikkiä.

Paronin neljä helikopteria ja jousikvartetto.

Eräänä päivänä Paroni sai soiton Professori Hans Landesmannilta. Professori tahtoi tilata jousikvarteton. Jousikvartetot olivat maassa harvinaisia, mutta onneksi Paroni tiesi mistä niitä löytää. Unimaailmasta. Paroni piirsi sarjallisten ihanteiden mukaisen alkemiakaavion lattiaan ja kosketti sen keskustaa. Kuin ihmeen kaupalla lattiaan ilmestyi portaali. Portaali suoritti paronin sielulle rapukäännöksen, ja pian hän löysikin itsensä toisesta ulottuvuudesta. Inversioiduttuaan, hän leijui neljän helikopterin yllä. Helikoptereissa oli kyydissä se mitä hän tuli hakemaankin; jousikvartetto! Tavoite oli lähellä, mutta sitten paronin hätkähdytti tuskastunut avunhuuto. Mehiläisparvi oli piirittänyt yksinäisen viulistin! Taikamehiläisten surina oli lumoavaa, suorastaan maagista, eikä Stockhausen halunnut tehdä asialle mitään. Paroni nosti ääntänsä ja kutsui helikopterit jousikvartettoineen mukaansa hereillä olevaan maailmaan. Helikopterit pitivät ajatuksesta, sillä eihän unimaailmasta joka päivä tulla valveen puolelle. [2]

Stockhausenin suurin teko oli vielä tulossa. Voimakkaana olentona hänellä oli vahva jalansija valkoisessa talossa, ja tässä tapauksessa hyvät suhteet yhdysvaltain presidentti George W. Bushiin. Se tarkoitti suuria resursseja myös taiteentekemisen saralla, ja mikäs sen suurempaa taidetta kuin terrori-isku. [1] Stockhausen suostutteli valtavilla puheenlahjoillaan Bushin lentämään kaksi jumbojettiä New Yorkin kaksoistorneihin, ja vastineeksi lupasi tälle kansallisturvallisen syyn jatkaa sotia lähi-idän öljyn vuoksi. Teos sai ensiesityksensä 11.9.2001. Tornien romahdusta on väitetty feikatuksi koska ”kerosiini ei voi sulattaa teräspalkkeja” mutta tämä myytti on myöhemmin kumottu. Stockhausen itse, vaikkakaan ei vastuuta teoksesta julkisesti pystynytkään ottamaan, sanoi tapahtumasta seuraavaa: ”Well, what happened there is, of course—now all of you must adjust your brains—the biggest work of art there has ever been.” [1]

Vuonna 2007 Paroni von Stockhausen palasi kotiinsa Siriukselle, eikä häntä ole sittemmin nähty. Hänen legendansa kuitenkin elää vahvasti niin kansantaruissa kuin taidemusiikin kaanonissa.

DISCLAIMER: jos läheisesi alkaa houria näin hän saattaa olla salaliittoteoreetikko. Hankkikaa hänelle apua sillä hän ei enää luota hallitukseen. 

P.S. Rinnastamme Stockhausenin Paroni Munchauseniin, jos joku ei vielä tajunnut. Emme usko että hän on oikeasti vastuussa kaksoistornien iskuista. 

1. https://en.wikipedia.org/wiki/Karlheinz_Stockhausen#Controversy
2. https://en.wikipedia.org/wiki/Helikopter-Streichquartett#History

Kuva: https://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/b/bd/Alouette_III_Grasshoppers_Ramstein_1984.jpg Public domain.